Kanalinnuilla herkintä aikaa (13.5.2013)
Kevättalven pitkä pakkaskausi myöhästytti soitimien alkamista. Pakkasen laantuessa soitimet sujuivat vikkelästi. Muninta on sujunut normaalisti ja hautominen kestää 24 – 27 vuorokautta. Kuoriutumisen jälkeen välittömästi pesästä lähtö voi merkitä vaikeuksia.
Emohan ei ruoki poikasiaan, vaan ohjailee liikkumista maastossa. Poikasien ravinto muodostuu hyönteisistä ja mustikan- ja pienien kasvien kukinnoista. Kylmät sateet estävät ravinnon etsimisen, kun emo suojaa siipiensä alla poikasia kylmältä. Pitkät sadekaudet voivat tuhota poikueet jopa pitäjien kokosilta alueilta.
Lisäksi metsäluonnossa on aina muita vaaroja. Tapasin kerran pienehkön uudistusalueen laitamalta teeren ja metson pesät, joissa munat olivat jääneet kuoriutumatta. Molempien pesien lähistöltä löytyi emolintujen jäännökset. Hautovat emothan pistäytyvät silloin tällöin kiireisesti etsimässä syötävää. Aukon reunapuissa kyttääville haukoille tilaisuus on kovin herkullinen. Monia muitakin vaaroja vaanii poikueita. Supikoirat, minkit, näädät, kärpät, metsäkissat, ketut, ilvekset, korpit, varikset, närhet, haukat, pöllöt pyrkivät ottamaan ns. osansa. Lisäksi poikueita tuhoutuu liikenneväyliä ylittäessään ajoneuvojen ruhjomina.
Vuosi sitten metsästysseuramme kunniapuheenjohtaja Pekka Smolander kertoi löytäneensä melko pieneltä alueelta näljä teeren pesää. Hautominen onnistui kaikissa pesissä. Munien kuoret kertoivat poikasten lähteneen emonsa opastuksella ravinnon hakuun. Näinpä alueelle muodostui mainio lintukanta. – Mutta? Jo ennen metsästyskauden alkamista pidetyissä kahdessa pystykorvakokeessa kyseiseltä alueelta ei löytynyt ainuttakaan nuorta teertä. Ilmeisesti kylmien sateiden totaalinen vaikutus on ollut suurimpana tuhon syynä. Mainittakoon, että alue on ollut vuosikausia tehokkaan pienpetopyynnin kohteena.
Martti Rissanen