Seisoipa talo tanakka, honkahirret vallan vahvat, ennen kyntäjien koti, talonväen lämmin tupa.
Sitten vuonna kahdeksanyksi, kun talo tuli myytäväksi, metsämiehet talon osti, halusivat haltijaksi.
Koska majan entisen vuokra-aika oli loppu, niinpä uuden hankkimiseen alkoi olla hoppu.
Nimen uuden talo sai, Eräpiha tottakai. Siinä saivat lämmitellä, metsämiehet majaella,
hirvet, vasat teurastella peijaiset kaikki pidellä.
Hyvin talo tarpeet täytti, kaikki hyvin mennä näytti. Siinä remontitkin tehtiin vaalittihin vanha talo.
Ikkunatkin uudistettiin kaapit kaikki vaihdettiin. Vielä talon komistukseks ulkoseinät maalattiin.
Tuli kesä kaunis, lämmin saapui jo suvi suloinen viimeinen vuosituhannen.
Niimpä naiset arvelivat, yhdessä ajattelivat pannaan pystyyn siivoustalkoot,
pölyt punkit poistetaan verhot pestään silitetään.
Siispä päivä lauantainen, kesäkuinen aurinkoinen kaikki paikat putsattiin, perin pohjin kuurattiin.
Olihan juhlia tulossa, monenmoisia pitoja. Olihan seura kuuskyt vuotta, eihän silloin juhlita suotta.
Vaan ei ilman haltijalle käynyt moiset suunnitelmat. Kului siitä viikko pari, valkeni päivä Pietarin.
Vaan ei kauan valjennunna. Tummui taivas synkeäksi, ukkonen voimalla jyrisi salamatkin sinkoilivat.
Siitä sitten sopivasta, sähköjohdon rakosesta tulen tuikkasi tupahan talonvanhuksen tuhoksi.
Ajelipa autollansa, Sollon Seppo sorotteli. Tuli luokse Eräpihan, vilkaisi siinä sivulle,
kupehelle katsahteli, hieman siinä hiljenteli.Jopa mietti mielessänsä, ei ole asiat oikein,
kaikki aivan kohdallansa. Savu tuprusi tuvasta, liekit leimahti raoista. Nyt on tupanen tulessa,
talovanha vaikeuksissa.
Niinpä heti palokuntaa sammutukseen pyytämään apua anelemaan. Siitä sitten sanan saattoi,
viestin vei jo naapureille, josta väki vikkelästi antamahan ensiavun, tulen liekin taltuttajaks.
Vaan ei auttanut apu, veden voitelu tehonnut, vaikka moni palokunta suihkutteli, sammutteli
tulen liekit taltutteli. Tuli tehnyt ol tuhonsa, hirrenpäät jo kärvennellyt, ylävarvit varsinkin,
poltellut kovin pilalle. Sotki savu seinähirret, kalusteetkin kärventeli, vesi vahvisti vahingot.
Katot kaikki alas puotti laipiot lattiaan romahti. Tuskin tuokaa uunivanhus enää entinen olisi.
Saatiin tuli sammumaan, liekin mahti talttumaan. Siinä seisoi seinät vanhat, märkänä vettä valuen.
Pois jo jouti palokunnat, kun ei liekit leiskuneet savut sankat tuprunneet.
Jop ol ilma kirkastunut kokonansa korjaantunut, aurinko aivan porotti, tulenhenki heilahteli.
Meni siinä päivä pari, helle hehkui tuuli kävi. Sai vielä syttymään, kipunaisen kytemään.
Tuli taasen palokunta tulen liekit taltutteli kipunaisetkin kuritti.
Oli aika erämiesten miettiä mitä tekisi. Kokoontuivat keskenänsä, tuumimahan tuota pikaa.
Siinä sitten sanelivat, yhteistuumin arvelivat, onhan talolla vakuutus, tulen tuhojen varalle.
Pyydettiinpä tarkastaja, tulen tuhon katselija. Siinä kotvan kiertelihe, katsasteli kaikki paikat,
tulen tuhot tutkisteli. Ajatteli, arvioitsi, siitä sitten viimein virkkoi: ”
Ei tule tuosta taloa, erämiehille majoa, laittakaamme tupa uusi talo entistä ehompi.”
Niinpä miehet ahkerasti asioita ajamaan, piirustukset, suunnitelmat kaikki hommat alkamaan.
Talokaupat saatiin aikaan, pohja valmiiks kesän aikaan.
Tuli talvi luminensa, pakkasineen tuiskuinensa. Vaihtui siinä vuosituhat, pian poistui talven uhat.
Kääntyi talvi maaliskuulle, saapui hirret pihamaalle kaikki tarpehet talohon.
Niimpä miehet mielissänsä porukalle sanan saattoi, saisi tulla talkootyöhön, kuka kynnelle kykenis.
Sana kulki sekä tepsi, tuli miehiä moneksi, kymmenkunta kantamaan hirttä paksua taloksi.
Mietti Liisa mielessänsä, ajatteli, ehdotteli: ”Kovin on kylmä tuuli vielä, viima vallankin väkevä
miesten tuolla työtä tehdä, laitella lankkujansa. Jospa noille kahvit keittäis, keitot lämpimät laittais.”
Siitäpä jo seuranmiehet ilomielin innostuivat, jos vain joku emännistä keitot heille keittelisi
kahvitkin siinä sivussa. Lisäksi viel pari naista, Liisalla ol apulaista. Niinpä Liisa lihasopat,
kalakeitot, hernerokat, kaikki keitteli kotona, vallan teki valmihiksi, talkooväelle tuotavaksi.
Majan saunan lämpimässä, takkatulen loimutessa, saivat miehet syödäksensä, kahdet kahvit juodaksensa.
Laskiaisna kermapullat, pannaritkin taisi tulla.
Eipä mennyt monta päivää, paljon aikaa kulunut, kun jo seinät pystytettii, hirret mahtavat ladottiin.
Sitten kirvesmiehet jatkoi; työtä tehden ahkeroivat, laudat määrämittaan katkoi parrut parven pitimeksi,
laipiot lujasti laittoi.
Ensin Kimmo piipun laittaa, savun ulos saattajaksi, uunin teon myös hän taitaa lämmön lähteeksi tuvalle.
Kyllä pullat leivät paistuu, hyvin varmaan nekin maistuu.
Lattiaksi koivupuuta, pantiin toki ilman muuta. Kestää kävellä ja käyttää, kovin kauniiltakin näyttää.
Koivupöydät kauniit lujat, kalustavat uuden tuvan.
Lattialle matot somat, kutoi Liisa aivan omat. Päivät pitkät paukutteli, Kangaspuita helkytteli.
Leikkas räsyt aamuvarhain, niistä syntyi matto parhain. Ikkunatkin jotain kaipaa, niihin Marja verhot laittaa.
Tupa kodikkaalta näyttää, toiveet kaikkien kai täyttää.
Nyt on hienot hirret tuossa, seinillä soreat männyt, ikkunatkin uutukaiset, kalusteetkin kaunehimmat.
Tääl on hyvä lämmitellä, juhlat peijaiset pidellä. Nyt on miehet tyytyväiset, naisetkin iki iloiset,
kun on talo valmistunut, loppunut iso urakka.
Aino Smolander